Ulkona on harmaata, sataa ja tuulee. Ikkuna on täynnä vesipisaroita. Mutta sisällä on lämmin, ja kun vain lukulamppu palaa päällä, huoneeseen tulee mukavan tunnelman luova valaistus. En taaskaan jaksanut pedata sänkyä, mutta silti lojun siellä puhelimen ja yh:n kirjan kanssa ja kirjoitan tätä.

Pitäisi lukea huomisen kokeeseen. Sain tarinan kirjoitettua ja sitten käperryin tänne näin muka kokeeseen kertaamaan. Ei kuitenkaan millään jaksaisi avata kirjoja, vaikka koealue onkin mitättömän pieni. No, kertaan sitten yöllä. Huomenna tosin kasin aamu hehheh. Ai niin, ja meillähän on suunnistusta. Toivottavasti sade lakkaa ennen sitä. Minähän en ala rämpimään ympäri kaupunkia sateessa.

Sain tietotekstistä 10- ja sanelusta puhtaan 10 ja voisin sen tietotekstin tosiaan laittaa tänne tuossa joku päivä. Tänään myös kirjoitimme kirjeet Espanjaan koulun tuliterillä läppäreillä ja ne lähtevät sinne vielä tämän viikon aikana. Kunhan ei vain olisi tullut paljon kielioppivirheitä, ja jos olisi ollut enemmän aikaa olisin kirjoittanut lisää… no jaa.

Eilen illalla törmäsin ex-ratsastuksenopettajaani kaupassa. Kohtaus meni suunnilleen näin:
Minä: ”Oho moi”
Ex-ratsastusope: katsoo parhaalla kuka vittu toi on-ilmeellään
Minä: luikkii pois tuntien olonsa erittäin typeräksi
Sitten pakoilin sitä koko loppuajan siellä hyllyjen välissä, en edes tiedä miksi :DD en ole nähnyt sitä tyyliin yli vuoteen ja se ei enää tunnistanut meikää. Ja olin yllättynyt kun huomasin sen, koska minulla ei tietenkään ollut käynyt mielessäkään, että ratastuksenopettajatkin asioivat ruokaostoksilla Halpa-Hallissa. Voi lol.
Kesälomaan asti pitäisi kestää karkkilakossa, hiisi sentään kuka sellaisesta urakasta selviää? No menin kuitenkin uhoamaan että näytän niille epäilijöille pystyväni siihen. Ja pakkohan se on, tai menee kasvot. Itsekunnioitus siinä samalla myös. Huoh :DD karkkilakko, täältä tullaan.

Joten vinkiksi teille: syö, juo ja elä, kun vielä voit, sillä huomenna alkaa dieetti.
On muuten taivaan tosi.

Ilokseni voin taas kertoa, että tuli eilen riideltyä sen samaisen frendin kanssa. Tällä kertaa se meni syyttämään mua itsekkääksi vain, koska sanoin, että jos saisin itse päättää niin muuttaisin Tuusulaan (missä eräs toinen ystäväni asuu), enkä Ouluun tai Lohjalle, joissa hän ja paras ystäväni asuvat. Ihmettelin miten se on itsekästä ja selitin, että Tuusulan frendi tarvii mua kaikkein eniten. Tämä siihen, että ”mitä väliä” vaikka ne syyt olivat tositosi painavat. Keitti yli ja lätkäisin estot sille. Millanen ihminen sanoo ”mitä väliä”, kun toinen selittää viiltelystä ja itsemurha-ajatuksista? Ei helvetti.

Joo, just otin sen eston frendiltä pois, koska yks kaveri tuli sanomaan, että frendi katuu sitä ja tietää käyttäytyneensä tyhmästi ja sillä on muutenkin paha olo jne. En kai mä sille enää vihanenkaan oo. Silti sais kattoo vähän tarkemmin, mitä menee suustaan päästämään.

Eilen otti päähän myös, kun paras ystävä puhui sellaisia että ”et haluis Lohjalle koska oon nii perseestä” ja sellasta, vaikka syyhän oli no se minkä tuossa ylempänä jo mainitsin. Kun tämä toinen frendi, jonka kanssa riitelin, alkoi ladella lisää samaa lajia, hermostuin. Ne tietää ihan hyvin että on tosi tärkeitä mulle ja no, rakastan niitä. Ja muutenki, arvatkaa onko rasittavaa, kun kaikki muut tietää, millanen joku on ja miten mahtava, mutta tyyppi itte saattaa tuntea itsensä tosi paskaksi ihmiseksi. Vaikka ei ees oo. Sellasta on niin ärsyttävää katsella. Enkä nyt tarkoita pelkästään tätä, vaan ongelmaa ylipäätään. Miten saada joku tajuamaan, että se on hyvä tyyppi ja tykkäät siitä?

Ehkä niillä tosiaan on jonkin sortin itsetunto-ongelmia, eikä ne olekaan huomionhakuisia tai itsepäisiä. Kuka tietää?

Nyt menenkin tästä syömään lettuja ja kertaamaan kokeeseen, vi ses! Kanitkin pitäisi ruokkia ja puhua sille frendille, kunhan se huomaa että esto on poissa ja kadonnut. Huhhuh. Ja haluaisin vähän omaa aikaakin, kirjojen lukemiseen, lenkkeilyyn ja sellaiseen.

Kiireinen ilta tämä.