Se edellinen postaus

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt muutama päivä. Mun oli kyllä tarkoitus päivittää tätä keskiviikkona, en ehtinyt, ajattelin, että torstaina sitten, en ehtinyt, ja nyt otin itseäni niskasta kiinni. Ennen kuin viikonloppu alkaa ja kaikkea kivaa tapahtuu, haluan saada tänne kerrottua tuoreimmat uutiset.

Jos edellinen postaus sai teidät pudistelemaan päitänne, tsekatkaa tämä. Kirjoitin 10.10 hyvin sekavassa mielentilassa. Musta oli juuri puhuttu selän takana pahaa, oli ikävä entistä frendiä, olin valvonut kaksi vuorokautta putkeen ja luulin ystäväni katuvan minuun tutustumista. Mitä sitä ihminen mielettömyyksissään meneekään tekemään. Nyt, kun vilkaisin tuota postausta, tuntui että katselisi aivan jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä. En ole enää tuollaisessa tilassa enkä ole kuluneina päivinä koskenut veitseen enää toiste. Annoin anteeksi pahaa puhuneelle, joka tuli sitä minulta pyytämään ja tiesi käyttäytyneensä typerästi. Ollaan ihan jees väleissä taas eikä mitään sen kummempaa siinä. Ikävä haipui jälleen ja nousee kenties pinnalle joskus myöhemmin. 56h valvomisen jälkeen suostuin nukkumaan ja olo oli paljon parempi, se on se väsymyskin mikä sai mut masentumaan herkemmin. Ja paljastui, että ystäväni ei todellakaan ole katunut, että tutustui muhun. Hän oli lukenut viestini väärin. En ollut uskoa silmiäni, kun hän sanoi niin. Olin vihainen, koska olin mennyt viiltelemään ihan turhaan (mihin kyllä vaikutti moni muukin asia), mutta toisaalta myös hirveän helpottunut, minkä vuoksi en hänelle ainakaan kovin ärtyneesti asiasta huomauttanut. Toivottavasti on viimeinen kerta kun tällaisessa mielentilassa olen.
Ajattelin ensin poistaa edellisen postauksen, mutta päädyin kuitenkin palauttamaan sen roskakorista. Nuokin tunteet ja päivät ovat olleet osa minua ja elämääni enkä halua laittaa päiväkirjaan vain iloisia tapahtumia. Negatiivisista, joskus jopa synkistäkin asioista pitää voida puhua. Ehkä joskus kolmekymppisenä, hyväntuulisena ja terveenä naisena tahdon palata lapsuuteeni ja kokea lukemalla uudestaan, miltä joskus on tuntunut. On tämä elämä vain yhtä säheltämistä.

Sunnuntai meni tosiaan aika kehnosti edellisessä postauksessa mainitsemieni asioiden takia, samoin kävi osittain myös maanantaille. Ei huvittanut mennä kouluun, joten jäin pois sairauteen vedoten. Ollessani yksin kotona viiltelin aikani ja olin masentunut, mutta sitten kävi niin, että koin ihmeellisen piristymisen. Ramppasin talossa ympäriinsä ylienergisenä ja kävin aivan kierroksilla. Spämmin bff:n yksityiseen WA:ssa, keitin itselleni (kanan)munan, koetin itse rauhoitella, että ei se mitään, jos bff on joskus katunut tutustumista, onhan hänellä voinut olla siihen hyvä syy eikä hän enää ole sitä katunut. Tuli kerrottua hänelle, miltä musta tuntui, ja kyselin minkä takia hän on katunut sitä. Tämä oli ihan kummastuksissaan, että mistä oikein höpötin. Ja väärinkäsitys paljastui. Puhuin myös toisen ystäväni kanssa, joka oli hyvin turhautunut, kun päähäni ei vain uponnut että hän välittää musta ja olen tärkeä hänelle ja en oikeasti saa viillellä. Päivä parani keskusteluiden myötä heti.
Illemmalla äiti tuli Espoosta, toi sieltä tuliaisina jotkut pallovalot, en tiedä oikeaa nimitystä niille jos se ei nyt tuo ole. Oli kiva nähdä äitiä ja siskoja taas, vaikka rauha siinä rikkoutuikin. Tulevat päivät olisivat meluisia. Tivasin taas äidiltä, milloin meidän on tarkoitus mennä Ouluun, ja yllätyksekseni sainkin vastauksen; lauantaina. Yeah! Nyt on perjantai, ja huomenna tapaan nettitutut taas ja näen myös kolmannen kaverin, joka viime kerralla ei päässyt. Mahtavaa. Pakko myöntää, että itteäkin vähän hermostuttaa, tuleeko ikimuistoinen reissu vai meneekö kaikki pieleen.
Kerroin tietysti uutiset heti oululaisille ja ne saivat innostuneen vastaanoton. Näillä näkymin he pääsisivät kaikki tapaamaan mua jossain vaiheessa. Huh, toivottavasti se menee hyvin. Saman maanantai-illan aikana sovin feidaamani tyypin kanssa ja annoin anteeksi selän takana puhuneelle.

Tiistaina lähdin kouluun. Saatiin Joonan kanssa kuulla vertaissovittelijoita koskevia uutisia. Mehän olemme siis kuudennella ja lähdemme yläasteelle ensisyksynä. Kutosten lisäksi muilta luokka-asteilta ei vertaissovittelijoita ole, joten nyt saimme tehtäväksi kiertää nelosluokissa kertomassa, mistä on kyse ja montako vapaaehtoista tarvittaisiin. Kun alettiin puhua näistä vapaaehtoisista, käsiä nousi pystyyn sen verran monta, että eiköhän koulumme vertaissovittelutulevaisuus ole turvattuna. Ensi viikon torstaina on sitten itse koulutus, joten olemme Joonan kanssa poissa tunneilta 9-12. Ja vieläpä ihan luvallisesti, jeah. Matematiikantunnilla jaettiin monisteita, ja samalla kun hain itselleni, vein yllättyneelle Joonallekin. Pitäähän sitä väsynyttä kaveria auttaa. Siinäpä ihmettelee avuliaisuuttani, heh. <3
Liikuntatunti oli kiva, jaettiin ihmiset kahteen joukkueeseen ja otettiin peliä. Kymmenen peräkkäistä heittoa piti saada joukkuekavereille, siitä tuli piste. Vastapuoli yritti tietysti katkaista syötöt ja saada kierrätettyä heittämällä palloa kymmenellä omalla pelaajallaan. Meikän puoli voitti.
Tiistain huonoja puolia olikin se, kun liikuntatunnin jälkeen olin hetken T-paidalla luokassa. Niko kysyi suoraan ihan asiallisesti, oonko viiltänyt. Sanoin että en, kanit ne raapivat. Tilanne oli sillä ohi ja keskustelu porukassa siirtyi muihin aiheisiin, mutta kysymyksestä herännyt ahdistuneisuus ei kadonnut. En olisi halunnut huijata Nikoa, se on hyvä tyyppi, ja pelkäsin, että se ei ollut uskonut selitystä ja voisi kertoa jollekin, mikä sai jo ajatuksena mut ahdistumaan totaalisesti. Keskiviikon ja torstain ahdisti aina kun vain näinkin Nikon, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Tosin haluaisin päästä eroon viiltojäljistä, kolmen viikon päästä on uintiakin eikä olisi kiva esitellä haavoja muillekin.
Englannintunti oli hauska myös, oltiin Kahoot-peliä. Olin Moonan kanssa "joukkue". Apinatt ylsi kisassa kolmanneksi. Sija olisi voinut olla parempikin, jos Moona ei olisi hätiköinyt parissa ensimmäisessä kysymyksessä, mutta olen silti tyytyväinen ja eipä tuolla niin väliä ollut. Tulihan itselläkin toilailtua.
Annilla oli käynyt luistelussa jotain, kaatunut kai ja lyönyt leukansa jäähän. Kuitenkin sain opettajalta pyynnön viedä systerin reppu kotiin, missä tämä sitten odottikin ja lappu komeili leuassa. Meikän luokkakaverin äiti oli tikannyt siskon jo toista kertaa.

Keskiviikkona siirryttiin tekstiilitöistä teknisiin töihin. Teemme käsitöissä retkituolia, ja kun nyt A-ryhmä (eli me) saimme kangasosan valmiiksi, ja B-ryhmä taas puukehikon vai mikä se nyt lieneekin, vaihdamme päikseen. Arto vaikuttaa tosi hauskalta tyypiltä.
Uskontunnustuskokeesta sain 10- ja olen tyytyväinen. Koulussa oli vessoja taas sotkettu, mikähän siinä on, kun pojat eivät osu pönttöön vaan pitää tehdä asiat pitkin seiniä ja lattioita. Siitä joutui pari meidänkin luokkalaista kuulusteltaviksi, mutta syyllisiksi heitä ei tunnustettu enkä usko, että asialla olisi kukaan tästä luokasta. Samaa mieltä on myös opettaja. Harmittava ongelma silti. Seinään oli myös kirjoitettu LOL, yksikään ei tunnustautunut syylliseksi.
Leikkasin nurmikon, suunnittelin tarinoita ja luin vähän seuraavan päivän sanakokeeseen. Sovittiin kavereiden kanssa, että nähtäisiin lauantaina Superparkissa. Bff yritti suostutella puhumaan sen kanssa puhelimessa, mutta olen aika vastahakoinen siihen. Siis oikeasti, vihaan puheluita enemmän kuin mitään muuta. Osaan jutella vain täysin tutuille ihmisille kuten perheenjäsenille tai luokkakavereille, jotka tuntevat mut melkein läpikotaisin. Siinä ei mitään ongelmaa ja asia on täysin luonnollinen. Mutta että netin kautta tutustumieni frendien kanssa? Uh. Tai no, bff tuntee mut parhaiten jos puhutaan syvällisemmistä asioista (eikä siitä mikä mun lempilelu oli pienenä tai mikä lempiruokani oli kaksi vuotta sitten.) Tähän mennessä olen puhunut vain yksi, kaksi, kolme, neljä, neljälle nettitutulle, ja niistäkin puheluista on jo aikaa. Viimeaikoina olen jutellut ainoastaan yhden kanssa, jonka olenkin tuntenut jo päälle kaksi vuotta ja nyt vasta alkaa puhuminen luonnistua. En ole mitenkään puhelias, joten siksipä on hyvä, että hänellä riittää selitettävää, johon sitten itse välillä kommentoin ja kerron jotain ja osan ajasta olen hiljaa. Ajatuskin bff:n kanssa puhumisesta kauhistuttaa. Siis, menisin ihan lukkoon enkä uskaltaisi tai osaisi sanoa muuta kuin "moi" ja siinä se. Bff uhkasi silti soittaa ja sanoi, että saan luvan vastata. Sillä tuntui jo olevan ajatus ajankohdasta. Apua…

Torstaina, siis eilen, olin unohtanut biologiankirjan kotiin kuten keskiviikkonakin. Meillä on ollut muiden tuntien tilalla biologiaa, koska ensi viikon tiistaina on siitä koe, joten kun lukujärjestyksessä lukee toista ja opettaja sanoo toista, niin tahtoohan se unohtua että poikkeuksellisesti olisi bilsaa nytkin, ja kirja jää kotiin. Ei tuo huomannut, että kirja uupui taas. No jaa, parempi vain niin.
Biologiantunneilla katsottiin "Kone meni metsään" ohjelma ja Moona sanoi tehtäviä tarkistaessa "Punamulkku" korjaten perään "tulkku" mikä oli jo myöhäistä, koska koko luokka nauroi jo ja opettajaakin selvästi hymyilytti. Virhe oli huvittava, varsinkin, koska Moona teki sen ihan vahingossa.
Torstaiaamuna heräsin pienoiseen paniikkiin, kun olin nähnyt unta, että luokkakaverit haukkui mua. Ei se onneksi totta ollut, mutta kun olisi pitänyt lähteä kouluun, tunsihan siinä hermostusta. Kaikki oli siellä ennallaan eikä pieni levottomuus katosi heti.
Mut lisättiin Mysteryn WA-ryhmään. Mystery on siis MysteryCats-niminen tarinaroolipeli, jossa on todella mukavia ihmisiä, taitavia kirjoittajia, mielenkiintoisia hahmoja, aktiiviset ja taitavat, sekä ystävälliset ylläpitäjät. Tuntuu että kaipaan välillä uusiakin tuulia elämääni ja Mysteryyn liittyminen vaikuttaa hyvältä päätökseltä. Painin vieläkin Sadetassun luonteen kanssa, mutta saan hakemuksen lähetettyä toivottavasti pian.
Oli englannin sanakoe, selvisin siitä jotenkin. Ysi tai jopa kymppi voisi irrota, jos oikein hyvin käy. Jännityksellä sitä odotellessa. Espanjalaisilta oli kuulemma tullut vastaukset kirjeisiin, emme kuitenkaan vielä saaneet niitä, koska englanninopettaja ei ole ehtinyt niitä tulostaa. Misse käyttäytyi tunnilla aivan mahdottomasti, ei suostunut nousemaan ylös, kun olisi pitänyt tervehtiä, ei kuunnellut opettajaa, läksyt oli tekemättä ja muutenkin aika tylsää suhtautumista tunteihin siltä.
Eilen isä kokosi tuon uuden työpöydän huoneeseen, edellinen oli ihan hajalla. Tämä on hyvä, mutta paljon aiempaa kapeampi, nykyään kun ei enää myydä noin leveitä. Mukana tuli pyörillä liikkuva tuoli, jossa on myös selkänoja, joten koneella on kyllä paljon mukavampi olla kun voi vain istua mukavasti ja kirjoittaa ja surffailla, mitä tälläkin hetkellä olen tekemässä.

Tänään, eli perjantaina, koulupäivä alkoi klo 8.00 jäähallilta. Pelailtiin, otettiin luisteluharjoitteita ja sen sellaista. Jääaikaa meillä oli runsaasti, siinä ehti kyllä hyvin kaikenlaista. Mentiin vielä pariksi tunniksi kouluun, oli yhteiskuntaoppia. Kesken tuntien tuli soitto, että voisinko Joonan kanssa käydä puhumassa vertaissovittelija-asioista myös 4C-luokassa? Hui kamala, mun sisko on siinä luokassa. Se tunne, kun seisotte ovella ja yritätte selittää jotain vertaissovittelijakoulutuksesta ja kaikki tuijottaa sua. Siis ihan joka ikinen, kaikki 20 lasta.

Pari tuntia sitten pääsin koulusta, olen lähinnä vain kirjoitellut tätä postausta ja lukenut muita blogeja. Suhdekiemuroita oli yksi mielenkiintoinen, en tosin suosittele, jos olet herkkä intiimiasioille. Kalastus blogaaja taas oli napannut melkoisen hauenvonkaleen maaliskuussa ja nyt ollut kalastelemassa myös. Ai niin, vilkaisin Tinon elokuvablogia ja Pilvitaian lifestyleblogia. Pilvitaika ei ole vielä kovin montaa postausta loihtinut, mutta ajattelin, että voisin katsoa mitä hän saa aikaan muutamassa kuukaudessa. Tinon blogia lukiessa oli pakko lukea vielä lisääkin, tuntui, että moni elokuva oli saanut negatiivisen arvostelun häneltä ja oli pakko lukea niin kauan että sieltä löytyi jotain positiivistakin, hah. Ei sillä että haukkuisin cx

Voisin jatkaa Sadetassun luonteen kanssa, olen jälleen pyörtänyt mieleni ja jo ties kuinka monetta kertaa kirjoitan sen uusiksi. Jospa se pian kolahtaisi… nähdään!

Ai niin, lukekaas ihmeessä tämä, tämä, tämä ja tämä! Ella on ihana ja niin olet myös sinä, kyllä, tarkoitan täsmälleen sinua. Juuri siinä, juuri nyt, sellaisenaan <3