Kahlevanki täällä taas moi!

Lokakuun ensimmäinen postaus! Yeah.

Arvatkaa mitä. Omistan ongelman.

En muista, mitä on tapahtunut perjantaina, eilen ja tänään.

Muistinmenetys?

Vitsi vitsi. Hetken tosiaan tuntui, että en muista, mutta eeh eihän nämä muistinmenetykset ikuisuuksia kestä :)) perjantaina, mitäs minä silloin tein… ai niin. Pääsin kahdeltatoista koulusta ja suurin piirtein asuin omassa huoneessani, ennen kuin lähdettiin äidin ja siskon kanssa Kärkkäisen sikapäiville. Siellä sitten meni koko ilta. Sain pari korttia lisää korttikokoelmiini (kyllä, kuulit oikein. Keräilen kortteja. Tosin en mitä tahansa kortteja, vain hauskoja). Korttien lisäksi sain – uuden päiväkirjan! Rakastan päiväkirjoja, jotka ovat tummia, ja vielä parempi jos niiden kannessa lukee englanniksi jotain. En voi yksinkertaisesti vastustaa niitä :DD ja onneksi edellinen ”päiväkirjani” on kohta täynnä (se on oikeamminkin vihko eikä mikään päiväkirja, mutta anyway kelpaa kyllä) joten tälle tulee käyttöä. Perjantaina valvoin yhteen, meni vähän pitkään kun luin kirjaa. Marley & minä on aina yhtä koskettava. Ai niin, yhteiskuntaopin koe meni ihan kivasti, saan ainakin ysin. Tyttöjen liikunnassa oli suunnistusta kautta sisäliikuntaa, sai valita, kumpaan lähti. Menin tietysti vesisateeseen suunnistamaan C-luokkalaisen Jennin kanssa. Aluksi oltiin vähän, että miten päin tätä karttaa pidetään, mutta loppujen lopuksi löydettiin kahdeksasta rastista kuusi, vaikka aikaa oli tunti, puolet vähemmän kuin normaalisti, koska tyttöjen liikuntaa on kaksoistunti. Mutta ensimmäinen tunti vietettiin sisätiloissa käyden läpi karttamerkkien käsitteitä ja odotellen josko sade laantuisi. No, kuusi rastia kahdeksasta löysi vain yksi toinenkin ryhmä, muut eivät ehtineet sitäkään. Jaettu kulta, mutta kulta on aina kultaa :>

Eilen menin suoraan saunaan heti kun vain heräsin. Oli jännä kokemus, ylös sängystä ja ensimmäisenä saunomaan. Siellä vasta heräilin kunnolla. Sitten syötiin ja lähdettiin Revonlahdelle serkun 4-vuotissynttäreille. Vaikka olin aluksi vastahakoinen lähtemään, onneksi menin. Tätiä, serkkua ja muuta porukkaa, mukaan laskettuna niiden koiraa Vilhoa, oli mukava nähdä. Revonlahdelta jatkoimme Oulun lähelle Tyrnävälle, vanhempieni kummipojan 10-vuotissynttäreille. Vasta illalla tulimme takaisin kotiin ja kaaduin suoraan sänkyyn. Siinä ei mitään valvojaisia ehditty järjestää.

Tänään… no kirjoitin yhtä tarinaa ja katsoin tubesta naagin kanavaa. Vatsa tuli kipeäksi nauramisesta :DD sitten onnistuin ajamaan parkkipaikalla pahki johonkin autoon (pyörällä siis ajoin) ja olisin varmaan livistänyt paikalta, kun en tiennyt mitä tehdä. Onneksi joku nainen oli nähnyt mitä tapahtui ja tuli katsomaan, ettei käynyt pahasti. Hän haki omasta autostaan paperia ja kynän ja odotin sillä aikaa ”rikospaikalla.” Kirjoitin lapun, jossa kerroin mitä oli tapahtunut ja annoin puhelinnumeroni. Lapun jätin auton tuulilasiin ja sitten ajelin kotiin. Vanhemmat suhtautuivat hyvin ja samana iltana sain puhelinsoiton auton omistajalta, joka oli myös mainio tyyppi. Eiköhän asia tässä selviä, meikäläisen pikku toilailu saattoi maksaa meille muutaman satasen mutta vahinkoja sattuu. Ja opin tärkeän läksyn: ei puhelinta, kun ajetaan pyörällä. Ei ikinä.

Äsken puhuin erittäin hauskan puhelun nettituttuni kanssa ja sillä aikaa kun nettini kuoli (lue: jumitti, ei toiminut, se ei lähettänyt eikä vastaanottanut viestejä) nettituttuni spämmi minulle lähemmäs sata viestiä ja niitä sitten sain lukea kun nettini alkoi taas pelittää. Rip.

Nyt menenkin ruokkimaan kanit ja jos lukisin Viattomat-tarinan loppuun (Italiassa parhaaksi valittu Tex Willer). Huomenna tosin koulua. Fiilikset: oh no.