26.9.2016

Ei mitään ihmeellistä näiden parin kolmen viimeisimmän päivän aikana. Riitelin erään ystäväni kanssa (taas) mutta sovimme samana iltana (taas). Ikävää, että meille tapahtuu kovin usein niin. Olemme hyvin erilaisia luonteita ja asiat, jotka itsestäni tuntuvat pieniltä ja merkityksettömiltä, saattavat saada hänet roihahtamaan. Ehkä pitäisi vain yrittää mukautua. Mutta toisaalta oman persoonan ”rajoittaminen” ei olisi kovin hauskaa.

Joku ilta tuossa otin suuremman yliannostuksen lääkkeitä, en edes tiedä, miksi. Fiiliksetkin oli ihan okei, eli kyse ei tällä kertaa ollut mistään… no sellaisesta, tiedätte kyllä. Pian sen jälkeen kuitenkin jänistin ja kävin antamassa ylen suurimman osan siitä mitä olin illan aikana syönyt. Mukana tuli jotakin valkoista, ja koska en ollut syönyt muutakaan sen väristä, se oli luultavasti niitä pillereitä. Että hupsista.

Tänään pääsin kahdelta koulusta, aamulla kerrattiin murtolukuja (liiankin helppoa), mutta kokeita meille ei jaettu, koska sairastelijat eivät olleet vielä tehneet sitä. Sopii minulle, eipähän tarvitse ajatella koearvosanoja vielä. Sitten oli kaksoistunti äidinkieltä, tehtiin tietotekstit jostakin kaupungista. Ai niin, se ystäväni, josta mainitsin aiemmassa postauksessa, suostui auttamaan ja antoikin hyödyllisiä tietoja. Olen ihan tyytyväinen omaan tietotekstiini, jonka tein Lohjasta. Voisin laittaa sen tänne blogiin kunhan vain saamme vihkot takaisin tarkistettuina.

Viime viikolla jouduin aitaan runtatuksi aika kivuliaalla tavalla ja käsi on vieläkin ollut vähän kipeänä, kaikenlainen kosketus sattuu. Eiköhän tuo siitä aikanaan. Toivon vain, että se rokotus ei aiheuta kovin pahoja sivuoireita, äiti ehti jo pelottelemaan kaiken maailman taudeilla…

Isän kanssa riitelin vähän joku päivä myös. Tulin huoneestani ja näin kaverin siinä puhumassa jotakin siskolleni. Ääni oli, no sellainen kuin joillain ihmisillä herättyään on, ja kysyin isältä onko se ollut nukkumassa. Se sanoi että no pienet torkut otti joo, ja kommentoin vähän sillä tyylillä – ”no just.” Isä otti vastauksesta pultit ja jauhoi siitä asiasta koko sen ajan kun olin keittiössä auttamassa ruuanlaitossa. Yritin siltä kysyä, että minkä takia äiti oli ärsyyntynyt siihen (kuulin huoneeseen riitelyä) mutta isä sen kun jaksoi verisesti loukattuna jankata, että kun täällä ei saa väsynyt ihminen edes torkkuja ottaa ilman että kommentoidaan ikävästi. Suuttui se siitäkin, kun en vastannut sen valittamiseen mitään vaan toistin samaa kysymystä äidin ja sen riidasta. Tyypiltä paloi pinna ja se kävi meikäläiseen kiinni. Ei lyönyt sentään, mutta otti kädestä kiinni niin että kipeää teki ja ravisteli. Silloinkaan en sanonut mitään, vaikka vitutti kyllä niin maan peevelisti. Ei tarvis kaikesta ottaa nokkiinsa.

Englannista ja matikasta olisi huomiseksi läksyä, mitenhän sitä jaksaisi nekin tehdä… onneksi murtolukuasiat ovat sen verran tuttuja jo että enköhän selviä tehtävistä muutamassa minuutissa. Tarina tai pari pitäisi kanssa saada tänään valmiiksi, siihen on mennyt useampi päivä ja lupasin, että jos tänään saisin katsottua ne valmiiksi ja julkaisukuntoon.

Ai niin. Tuosta riidasta vielä. En usko, että isä tahallaan haluaisi vahingoittaa tai vihaisi minua, olenhan sentään sen oma lapsi. Se saisi kuitenkin opetella hillitsemään itsensä ja käyttäytymään asiallisesti. Ei väkivallalla ja valituksella ratkaista asioita, vaan järkevästi keskustelemalla. Isällä on ollut tätä ongelmaa aika useinkin, alkaa huutaa ja käy käsiksi. Yleensä se tulee pyytämään anteeksi käytöstään kun on rauhoittunut ja kun minä idiootti en osaa olla pitkävihainen niin kohta ollaan taas sulassa sovussa.

Tulossa mielipidekirjoituksia, blogin omien tarinoiden kanssa voikin kestää.